Hankkeen tavoite  

Hankkeen tavoitteena oli todentaa ja tarkistaa GIS-malli, joka otettiin esille vuosina 2005 - 2006 ja jonka tarkoituksena on näyttää missä Merenkurkun alueella harjuksen potentiaaliset poikastuotantoalueet sijaitsevat. Todennettua mallia voidaan käyttää suunniteltaessa ja koordinoitaessa kunnostustoimenpiteitä, jäljellä olevien poikastuotantoalueiden suojelua, maantieteellisesti oikeita ja tarkoituksenmukaisia kalanpoikasten istutuksia, suojelualueiden hoitoa sekä Pohjanlahden alueen merikutuisten harjuskantojen ympäristövalvontaa.

 

Taustaa  Sivun alkuun
Aikaisemmassa hankkeessa nimeltään Merenkurkun harjus (Interreg IKM3.4-23-02) esiteltiin merikutuisen harjuksen potentiaaliset kutualueet Merenkurkun alueella valmiissa, mutta ei kuitenkaan todennetussa GIS-mallin muodossa. Malli on tehty niiden kalanpoikastutkimusten perustella jotka toteutettiin Holmögaddin saaristossa kesällä 2005.

Vastakuoriutuneita harjuksenpoikasia löydettiin matalilta ja puhtailta kivirannoilta. Nämä kivirannat ovat alttiita merenkäynnille ja ainakin kesän alussa ne ovat kylmempiä kuin muut ympäröivät alueet. Menettelytapana käytettiin suoraa havainnointia rantaviivalta käsin useassa eri habitaatissa. Harjuksenpoikasia havaittiin ainoastaan Holmögaddin alueella. Näin ollen Holmögadd on Merenkurkun ainoa tunnettu paikka jossa merikutuisella harjuksella on lastenkamari. – Koko maailmassa.

Koska merikutuinen harjus on alkuperäinen ja endeeminen Perämerellä, vastaa kyseinen hanke kahta Ruotsin eduskunnan päättämää  ympäristönlaatutavoitetta, "Meri tasapainossa sekä Elävä Rannikko ja Saaristo". Hankkeella on yhteinen tavoite ympäristönlaatutavoitteiden ja kansainvälisten sopimusten kanssa jotka koskevat biodiversiteetin säilyttämistä. Hanke tarjoaa myös tarpeellisen instrumentin ympäristölaatutavoitteiden saavuttamiseksi. Koska pyrimme mallissamme siihen, että GIS-instrumentin toiminta perustuu muuttujiin joita voi mitata kaikkialla, voi mallia hyödyntää niin Merenkurkun Suomen kuin Ruotsinkin puolella.

Tulevaisuudessa toimivan instrumentin/mallin tarve kutu- ja kalanpoikasalueiden arvioinnissa ja määrittämisessä tulee olemaan iso, muun muassa siksi että aluesuunnittelu tulee tulevaisuudessa käsittämään merialueiden käytön meriympäristön puitedirektiivin puitteissa

Historiikkia kannoista  Sivun alkuun
Voi sanoa, vaikka varsinaista seurantaa kannoista ei ole, että meriharjus on vähentynyt sekä numeerisesti että levinneisyydeltään, ja että suurin osa osakannoista on jo kadonnut. Kun tutkijoita, kalastusvirkamiehiä, kalastusorganisaatioita ja kalakauppiaita on haastateltu heidän näkemyksistään kalakantojen kehityksestä Suomen rannikolla, on käynyt ilmi että kaikkien mielestä harjuskannat ovat romahtaneet Suomessa (kuva 1). Kantojen laskua on todistettu viime aikoina myös Ruotsin puolella.

Raportin ”Harrfiskets omfattning och karaktär vid kusten i Kvarkenregionen” yhteydessä lähetettiin ammatti- ja urheilukalastajille kysely, jonka tarkoituksena oli saada yleiskuva harjuskantojen historiikista ja levinneisyydestä Merenkurkussa. Vertaillessa ammatti- ja urheilukalastajien mielipiteitä, kävi ilmi että he kokevat kalastuksen muuttuneen erilailla. Ammattikalastajien mielestä harjuksen saatavuus ei ole merkittävästi muuttunut, se on aina ollut joko ”huono” tai ”hyvä”. Kun taas urheilukalastajien mielestä harjuksen saatavuus 1960-luvulla oli erittäin huono ja että pyynti on laskenut vielä 1990-luvulla huomattavasti. Joistakin poikkeavista käsityksistä huolimatta on tutkimuksen loppupäätelmä se, että harjuskanta on vähentynyt silminnähtävästi viimeisen 10 vuoden aikana myös Ruotsin puolella Merenkurkussa.

 

Onko olemassa joitain yhteyksiä ympäristön ja harjuskantojen vähenemisen välillä?  Sivun alkuun
Kaikki olemassa oleva dokumentaatio Pohjanlahden harjuskannoista osoittaa että merikutuisen harjuksen tilanne on erittäin kriittinen. Kaikki ne kriteerit täyttyvät jotka vaaditaan että voi sanoa lajin olevan ”kriittisesti uhattu”, mikä on korkein aste IUCN:n klassifioinnissa (http://www.iucnredlist.org/info/categories_criteria2001) uhatuille eläimille koko maailmassa. Seuraava askel on sukupuuttoon kuoleminen luonnossa.
 

Tässä vaiheessa voidaan ainoastaan spekuloida yhteydestä lajin ympäristövaatimuksien ja dramaattisen kannan kehityksen välillä. Muuan muassa vaikuttaa siltä että rihmalevien määrä on lisääntynyt Merenkurkun rannoilla. Joidenkin tutkijoiden mukaan osaa rantavyöhykkeen levistä pidetään jopa myrkyllisinä. Tämmöiset levät ovat suhteellisen tavallisia harjukselle muuten tyypillisillä poikastuotantoalueilla, ja voivat siksi olla myrkyllisiä harjukselle tämän aikaisten kehitysvaiheiden aikana. Lisäksi harjuspoikasten kasvuympäristö huononee kun levät kuolevat ja hajoavat. Ajelehtivat, mädäntyvät levämassat ovat tänä päivänä yleinen näky rannoilla.

Tiheät leväkasvustot suosivat kolmipiikkiä, joka voi olla merkittävä peto vastakuoriutuneille harjuspoikasille. Poikashabitaattien inventoinnissa ilmeni näet, että kolmipiikkiä ei kummemmin esiintynyt alueilla joilla esiintyi harjuksen poikasia. Levien lisääntyvät määrät levinneisyys voi näin ollen suosia kolmipiikkiä ja heikentää harjuspoikasten selviytymistä.

Myös happanemoituminen, erityisesti siellä missä joet valuvat happamien savialueiden läpi, voi olla yksi osasyy kantojen romahdukseen. Tämmöisiä vesistöjä on erityisesti Pohjanlahdella. Hapan vesi voi kulkeutua kauas merelle koska jokivesi virtaa meriveden päällä. Happamassa vedessä on myös paljon metalleja, jotka ovat erityisen myrkyllisiä juuri makean ja suolaisen veden vaihettumisvyöhykkeellä. Esim. alumiini on metalli joka on hyvin myrkyllinen myös kaloille. Valitettavasti on aivan liian vähän tutkimusta siitä mitä tapahtuu vaihettumisvyöhykkeessä joissa hapan metallipitoinen jokivesi ja merivesi kohtaavat, tai missä vedet kohtaavat kalojen tai niiden mätimunien pinnan. Puhtaasti kemiallisesti ja geologisesti ilmiö on kuitenkin tunnettu.
 

Kokonaisuuteen nähden puuttuu vielä paljon tietoa harjuksen biologiasta ja ympäristövaatimuksista, emmekä voi vielä osoittaa että mitkään yksittäiset tekijät voisivat selittää lajin dramaattisen laskun. On myös vaikeaa analysoida mahdollisia syitä, koska meiltä puuttuu fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia mittauksia jotka ulottuisivat aina 1950-luvulle asti, jolloin harjuksen väheneminen alkoi. Se on hienoa että me ainakin tiedämme missä harjuksen poikaset mielellään oleskelevat, jatkotutkimukset voidaan mielellään aloittaa tästä.